Puisesta Venäjästä kultainen

Iivana Julma, Pietari Suuri, Vladimir Lenin ja heidän seuraajansa ovat kautta aikojen yrittäneet tehdä sen. Malli on aina haettu kulloisestakin kilpailevasta valtiomahdista: Byzantiasta, Ruotsista, Ranskasta, Saksasta, Yhdysvalloista… Vaikka innostaja on useimmiten ollut vihollinen, sitä matkitaan. Jotta voi lyödä vihollisen, täytyy tuntea se!

Venäjä sijoittuu lännen ja idän sivilisaatioiden väliin ja venäläiset ovat seuranneet trendejä hyvin tarkoin. Heitä on aina viehättänyt läntinen suhtautuminen yksilön rooliin historian kulussa:

Antakaa minulle akseli, niin käännän maailman!

Venäläiset ovat huomanneet, että lännessä pyrkimys kääntää akselia kunnolla on aina nostanut sidosryhmien meteliä ja synnyttänyt oikeudellisia ongelmia: villissä lännessä jokaisella on oikeus tehdä vain sitä, mikä ei aja muita ahtaalle.

Lännessä epäilevä vähemmistö on käännytettävä varovasti ja näin on päästy vain puolittaisiin yksimielisyyteen ja tuloksiin. Voivatko venäläiset sallia tällaista ajanhukkaa itselleen? Kun töitä on paljon ja aikaa vähän, menestyjät sopivat pelisäännöistä paikan päällä.

Kun Pietari Suuri rakensi Venäjästä eurooppalaista merivaltiota, koko Venäjällä ei saanut rakentaa yhtään kivitaloa ennen kuin uusi pääkaupunki Sankt-Petersburg oli valmis. Tavan mukaan jokainen uusi kehä rakentuu edellisen kieltämisen varaan:

 Aloita kaikki nollasta!.

Silloin muistista tulee hyvin lyhyt ja mitään ei rajoita mielikuvitusta. Valitusta suunnasta ei ole tarvinnut tehdä kenellekään selkoa, paitsi Jumalalle ja omalle itselleen. Näin venäläisen päätöksentekijän yläpuolella ei ollut vain aukkoja pilvissä, vaan koko kultaisen taivaan loisto!

Kun jokainen uusi linja on aina ollut ainoa oikea niin epäilyt sen hyödyllisyydestä ja realistisyydestä on aina ymmärretty heikkomielisyyden ja/tai vallanjanon merkiksi. Poliittinen ja taloudellinen kamppailu silloin muuttuu taisteluksi, joka ei tunne sääliä.

Itsetunnon tuskat ovat täyttäneet venäläisten päätöksentekijöiden unet ja muistelmat. Kirjailijat ja runoilijat ovat ryhtyneet neuvomaan vallanpitäjijä…

Kansan ainoa lohtu on ollut huumori, jolla on pehmennetty Venäjän tien kolhuja. Yllätyksista ja ristiriidoista ovat tulleet tärkeitä elämän pelin osia. Ne pitävät yhteisöä jännityksessä sen suhteen kuka seuraavaksi tulee vetämään show:ta.

Jokainen perestroika on tähdännyt Venäjän eurooppalaistamiseen

Toivo siitä on tuonut ulkomaiset pääomat maahan. Suomalaiset ovat huomanneet, kuinka vaikea tsaarien oli saada luottoa ulkomailta: kun heidän valtansa oli juridisesti rajaton, kuka saisi heidät maksamaan velkansa pois?  Romanovien aikana niillä rakennettiin mm. valtava rautatieverkosto, jota pitkin tsaarienaikaisen Venäjän päävientituote vilja meni satamiin. Reformeista ilman maata jääneet talonpojat takaavat teollisuudelle halvan työvoiman ja viljalle kilpailukykyiset vientihinnat.

Maan teollistaminen tapahtui luotolla, ennen kaikkea belgialaisella ja ranskalaisella rahalla. Valtio kanavoi sen liikepankkien kautta. Näin hallitsijan ote kapitalisteista varmistui. Korvaukseksi lojallisuudesta kapitalistit lainasivat valtioille rahaansa kalliiseen hintaan. Kun valtion viljatulot romahtivat, järjestelmä kaatui velkoihinsa…

Ratkaisu Saksasta

Karl Marx ajatteli, että kehittyneen kapitalismin päämärä oli sosialismi – maanpäälinen taivas, jossa olisi kehittynyt teollisuus ja mahtava työväestö. Viime vuosisadan alussa maan teollistaminen kapitalismin avulla jäi Venäjällä kesken. Mutta kannattako tuhlata aikaa kapitalismiin, jos se kuitenkin olisi vain välivaihe? Jos kapitalismin sijasta aloitettaisiin suoraan sosialismin rakentaminen?

Vallan vaihdon yhteydessä ulkomainen luotto aluksi oli tyrehtynyt, mutta öljy, hiili, puu ja muut raaka-aineet korvasivat venäläisen vehnän valuutan lähteenä. Talonpojat ohjattiin rakentamaan kaupunkeja ja tehtaita. Oljystä saadut dollarit menivät maan teollisuuden vahvistamiseen ja nyt puuttuvaan viljaan.

Siksi viljelysmaa-alueen lähes kaksinkertaistaminen muodostui keskeiseksi osaksi viimeistä viisivuotisohjelmaa. Projekti veden johtamisesta kahdesta Siperian jättiläisjoesta Keski-Aasiaan piti tulla valmiiksi viime vuosisadan loppuun mennessä…

Työväenluokan diktatuuri oli vastakkainen kapitalistien diktatuurille. Siksi taloudellinen tehokin ryhdyttiin laskemaan päinvastaisella tavalla: yrityksen taloudellinen

tulos kasvoi suhteessa kuluihin

Mitä enemmän yritys kulutti raaka-aineita ja energiaa, sitä enemmän se sai varoja valtiolta ja sitä suuremmaksi kasvoi sen logistiikansa ketju.

Venäläisiksi emme halua

Suomalaiset ovat oppineet ottamaan jokaisesta täyskäännöksestä maksimaalisen hyödyn, joka korvaa käännöksen mahdollisesti tuomat epämielyttävät asiat.

Tsaarien aikoina heidän tilauksensa työllistivät suomalaisia. Kun Suomi oli itsenäistynyt, yhteistyö lakkasi, mutta pian taas jatkui sotakorvausten ja sitten clearing-kaupan muodossa.

Tarkoitus oli hyvä: pyrittiin sitomaan Suomen teollisuuden kehittyvät alat -ja samalla Suomen kansan sympatiat – Neuvostoliittoon. Kotimaisuusaste asetettiin korkealle.

Missä oli vika?

Mitä enemmän neuvostoliittolainen yritys tuhlasi, sitä enemmän se sai varoja ja sitä nopeammin palkat nousivat (keskimäärin 30% kustannuksista). Ei ihme, että neuvostoliittolaiset sotkivat helposti toisiinsa liikevaihdon ja voiton.

Resurssien jako tapahtui tiukasti Moskovan Gosplanin kautta. Yritysten johtajiat markkinoivat itseään suunnitelmatalouden käytävillä ja kilpailivat verisesti resursseista…

Ulkomailta hankittu tekniikka alensi kustannuksia eli vaikeutti suunnitelmien täyttämistä. Toisaalta se toi johtajalle mainetta ja lisää vaikutusvaltaa resurssien jaossa. Ratkaisuksi hankittujen koneiden annettiin rauhassa rikkoutua…

Tämä hämmensi läntisiä tavarantoimittajia ja sai heidät epäilemään venäläisten partnereiden työhalua ja järkevyyttä. Lopuksi kustannusten kiihtyminen räjäytti järjestelmän. Perestroika alkoi nyt päinvastaisessa järjestyksessä –

sosialismista markkinatalouteen

Neuvostoliitto kutistui Venäjäksi. Liike-elämästä tuli jälleen yksityisten ihmisten asia. Rahaan ilmestyi jälleen kaksipäinen kotka ja siitä tuli heti vaihdettava.

Ruplan kurssi pudotettiin rajusti. Inflaatio kiihtyi. Seurauksena Neuvostoliiton aikaiset monopoliyritykset menettivät vaihtovarantonsa, arvonsa ja mahdollisuutensa kehittyä.

Valtion verotulot romahtivat ja rahapulassa se joutui myymään oman osuutensa yrityksistä liikepankeille, jotka ovat lihoneet lännen lainojen ja budjettivarojen pyörittämisellä.

Sisäinen kysyntä putosi, ja patoutunut raaka-ainevirta riensi ulkomaille. Raaka-aineet ostettiin alhaisella kotimaisella hinnalla ja myytiin kalliilla ulkomaille. Saaduilla vientituloilla yritysten johtajat ovat voineet lunastaa yrityksensa itselleen alhaiseen hintaan. Näin he ovat lipsuneet tiukasta valtion valvonnasta pois myydäkseen omaan laskuunsa kaikki mitä irti saa.

Aluksi rahan runsaus jopa peloitti suomalaisia, jotka olivat tottuneet siihen, että venäläisillä ei ollut kasissään muuta kuin vodkapullo ja pöyreä leimasin.

Mistä tunnistat venäläisen päätöksentekijän?

Kontaktin alussa hän on muodollinen ja varautunut, kylmä ja etäinen. Hän välttää katsekontaktia. Hitaat liikkeet ja runsas taukojen käyttö neuvottelujen aikana ovat vallan merkkejä.

Työasioista ja omista ongelmistaan / saavutuksistaan itsepäisesti puhuvan ulkomaalaisen hän kokee itsekeskeiseksi, sivistymättömäksi ja tylsäksi tyypiksi, joka tuskin sopii porukkaan. Kun johtaja huomaa, että

sinun ehdotuksesi vahvistaa hänen valta-asemaansa,

hän herää. Huomaat, että tunnepitoisuus, ilmeikkyys, runsas eleiden käyttö ja huumori ovat venäläisille tunnusomaisia.

Asiantuntijoiden laatimiin suunnitelmiin johtajien on pakko jättää ”puumerkkinsä” osoittaakseen kenestä kaapin paikka on riippuvainen. Venäjällä kaikki tapahtuu oikeassa arvojärjestyksessä. Näet sen esittely- ja istumajärjestyksessä, teitittelyssä, etu- ja isännimien käytössä etunimen sijaan.

Kun pääset mukaan, saat suosion. Kieli korostaa tämän tärkeyttä palkintojen jaossa: venäjäksi ”palkinto” (награда) tarkoittaa ”kaupunkia hyvästä palvelusta” (sanasta город, ruots. GÅRD),

”mökki” (дача) tulee дать”antaa”-sanasta, ja ”loma” (отпуск) tulee ”päästää vapaaksi” (отпустить)-sanasta. Suosio siis tietää saajalle erilaisia oikeuksia suoristaa tietä matkalla paratiisiin.

Ryhmään kuuluminen oikeuttaa erikoiskohteluun. Vieras ohjataan suoraan pöytään. Syödään ja juodaan. Keskustelunaiheet vaihtelevat politiikasta lapsenlapsiin. Keskustelun

on tarkoitus lujittaa yhteenkuuluvuutta.

Siksi sen pitää kiinnostaa kaikkia. Kaskut ja vitsit (karkeatkin) sopivat tähän erinomaisesti. Alkutilanne, joka vaikutti korostetun toivottamalta, saa lopussa täysin vastakkaisia piirteitä. Virallisista venäläisistä tulee eri ihmisiä, kun ulkopuolisesta vieraasta tehdään lopullisesti vaaraton.

Vieras kytketään johtajan tukiryhmäänsä. Johtaja tarjoa ruokia vieressä istuville ja kaikki juovat samaan tahtiin maljat pohjaan asti maljapuheiden koskiessa kaikkea mahdollista. Johtaja päättää, koska levy käännetään.

”Pitääkö sopimus?”

Länsimaalaisen tavan mukaan kaikki yksityiskohdat on sovittu ja kirjattu sopimukseen ennen sen allekirjoittamista eli sopimus on neuvottelujen päätös ja huipennus. Voimme kääriä hihat ja ryhtyä toteuttamaan sopimusta. Jos toinen osapuoli ei noudata sopimusta, menemme oikeuteen.

Venäläiselle ainoa takuu sovitun asian toteuttamisesta on henkilö itse ja hänen motivaationsa, ei mikään sopimus, jonka hän on jossain yhteydessä allekirjoittanut.

Vaihtoehtoja kilpailutetaan jatkuvasti. Siksi neuvottelutulosten paikkansapitävyys vahvistat henkilökohtaisesti monta kertaa. Tämä osoittaa, että olet vakavasti pyrkimystensä takana.

Jokainen lupaus tai ehto on voimassa vain niin kauan kuin olosuhteet lupauksen tai ehdon pitämiseksi ovat suotuisat.

Valtakuvioiden muuttuminen asettaa automaattisesti kyseenalaiseksi jo saavutettujen neuvottelutulosten toteutumisen. Siksi sinun käsityksesi valtakuviosta kannattaa aina päivittää.

Luotettavaa tietoa saa henkilökohtaisen verkoston kautta. Muut kanavat (esim. viralliset ja kaikille avoimet) ovat kehittymättömiä, eivätkä sisällä ajankohtaista tietoa. Niiden käyttö on merkki osaamattomuudesta ja kevytmielisyydestä.

 Venäläiset elävät muutoksista

Jokainen muutos asettaa kyseenalaiseksi saavutettujen neuvottelutulosten järkevyyden. Näin taataan projektin onnistuminen muutoksista huolimatta.

Siksi ei pidä olettaa, että informaatio kulkee siten kuin luulet tai sinulle on luvattu. Väärä osoite hautaa tiedon tai sinut.

Järkevällä linjalla pysyminen tulee tarkistaa henkilökohtaisesti monta kertaa. Tämä vain osoittaa, että osapuolet ovat vakavasti pyrkimystensä takana ja arvostavat saavutettua luottamusta. Kokouskutsun perillemeno varmistat henkilökohtaisesti.

Suomalaista sihteeriä vastaava saa Venäjällä helposti tittelin ”esittelijä” (ei assistentti!) tai ”osastopäällikkö”. Näin varmistetaan se, että sihteerin puhe ja tekemiset saavat oikean painoarvon asioista päättävien taholta.

Venäläinen on kuin pioneeri

Venäläinen muistaa hyvin  sanalaskun ”я – начальник – ты – дурак” (minä olen pomo – sinä olet tyhmyri). Hän odottaa johtajaa vetämään reviirinsä rajat. Johtaja määrittelee hänen vastuunsa. Hänen alaisensa kokee vastuun siten ulkopuolisena pakkopaitana, josta hän tarvittaessa vapauttaa itsensä.

Kuten muistat, epäonnistujan kohtelu Venäjällä on useimmiten todella kovaa. Siksi venäläinen osapuoli välttää sitoutumista, varmistaa tarkoin mihin sitoutuu ja suojelee tarkoin omaa etuaan. Venäjän kielestä puuttuu jopa sana ”sitoutuminen”.

Tämän länsimaalainen helposti kokee vastuunpakoiluna. Mutta venäläisellä ei ole varaa erehtyä. Hän muokkaa mielipiteensä ja ilmaisee sen sellaisena, ettei se voi vahingoittaa hänen asemaansa valtakuviossa. Siksi

neuvotteluissa

johtaja esittelee neuvotteluosapuolet toisilleen ja mielellään puhuu eniten. Muiden mielipiteet kuvaavat enemmän sivuajatusten kulkua:

”No, taas se Petja haaveilee”…

Johtaja antaa puheenvuoron läsnäoleville asiantuntijoille ja saattaa vastata heille osoitettuihin kysymyksiin. Muistathan, että asiantuntijan mielipiteellä on arvo vain, jos se tukee johtajan valta-asemaa.

Johtaja (начальник) aloittaa (начинает) ja päättää neuvottelun. Ei siis ihme, että sanan ”руководитель (johtaja) pohjalla on verbi ”водить за руку” (viedä kädestä, johdattaa). Ryhmään kelpuutetaan vain ne, jotka jakavat saman ajatuksen. Silloin ryhmästä tulee kunnon vasara, jolla taltutetaan muut.

Siksi venäläinen usein kiertää suoraa vastausta epävarmana siitä, miten toinen osapuoli voi käyttää sitä hyväkseen/häntä vastaan. Venäläisen osapuolen ”ei” merkitsee vain halua neuvotella siitä, miten hän saa riitävästi pelivaraa.

Varmistuttuaan tästä venäläinen innostuu. Hän korottaa helposti ääntään, alkaa käyttää vilkkaasti käsiään, siirtyy lähemmäs puhekumppania jne.

Suomalainen, joka ei ymmärrä venäläistä action direct-tapaa toimia luulee helposti, että on syntymässä konflikti: suomalaisessa kulttuurissa merkit viittavat juuri siihen. Tulkki rauhoittaa pomoa: ”He vain kyselevät, poljonko siihen menee aikaa!”

Toisin kuin suomalainen, venäläinen ei hevin lähde vertailemaan eri teknisiä vaihtoehtoja vaan vakuuttaa, että hänen valintansa on ainoa oikea. Jokaisesta kakkupalasta hän ottaa

parhaat marjat itseleen.

Ilmaistuaan mielipiteensä hän odottaa vastaväitettä. Jos sitä ei kuulu heti, venäläinen päättelee, että hänen ehdotuksensa on hyväksytty ja kysymys on siten ratkaistu.

Suomalaisen vaiteliaisuus tarkoittaa kuitenkin sitä, että suomalainen on ottanut tehdyn ehdotuksen vastaan, mutta ei ole vielä ilmaissut omaa kantaansa. Tämän vuoksi on ehdottoman tarkeää käydä vielä kerran läpi sovituilta vaikuttaneet asiat (myös itsestään selvät) ja selvittää, minkälaisia mahdollisia näkemyseroja niihin liittyy.

Tätä nolla-ajoa kannattaa tehdä mahdollisimman tihein välein. Sen kautta voi saada selville muutoksia, jotka vaikuttavat projektin menoon ja samalla vinkkejä niiden hallintaan.

Kuten muistat, oman linjan päättäväinen läpilyöminen millä hinnalla hyvänsä on ollut venäläisille ainoa edellytys sen onnistumiselle ja merkki onnistuneesta johtajasta. Siksi johtaja helposti kokee reviirirajojen ylityksen oman auktoriteettinsa uhkaksi.

Johtajan mielipide on laki kyseisellä hetkellä

Alaiset tarjovat hänen läsnäollessaan mielellään vain hänen näkökulmaansa tukevia mielipiteitä. Poikkeukset tästä voi lukea merkiksi kapinasta tai vihjeeksi siitä, että johtajan aika alkaa olla luettu. Kyydissä pysyminen on onnen potku ja sitkeän työn tulos.

Valta merkitsee tietoa

Tämän hetken valtakuvio määrittää sen, kuka voi kertoa tai välittää tietoa ja mitä tietoa kenellekin annetaan. Kunnon tietoa on aina rajoitetusti – samoin kuin valtaa. Sitä ei voi jakaa kaikille, muuten se menettää arvonsa. Luottamuksen syntyminen näkyy saamasi tiedon laadun parantumisessa – se alkaa ratkaisevasti erottua avoimesta tiedosta.

Pysy mukana!