Tekstiä on helppo lukea, koska sanat erottuvat toisistaan hyvin, kun taas puheessa ne tulevat yhtenäisenä puhevirtana. Siinä sanat erotetaan toisistaan mm. sanapainolla ja väitteet kysymyksistä intonaation avulla.
Tekstissä voi aina palata lauseen alkuun, kun taas kuultua puhetta on kelattava mielessä silloin kun hahmottaa viestin merkitystä. Tekstiä lukeva käsittelee sanoja omaan tahtiinsa, kun taas kuulijana olet riippuvainen puhujan nopeudesta.
Tekstin lukeminen kehittää näkömuistia, kun taas puheen ymmärtäminen edellyttää toimivaa kuulomuistia. Kuulomuisti tarkoittaa kuullun materiaalin hetkellistä mielessä pitämistä ja sen yhdistämistä pitkäkestoisessa muistissa olevaan tietoon.
Kuulomuisti tarkoittaa kuullun materiaalin hetkellistä mielessä pitämistä ja sen yhdistämistä pitkäkestoisissa muistissa olevaan tietoon.
Venäjää äidinkielenä puhuva puhuu nopeammin kuin opettaja eikä painota sanoja selkeästi. Usein tekee mieli pyytää puhujaa puhumaan hitaammin tai korottamaan ääntä, jotta kuulisi vähän paremmin.
Kaksikielisen dialogin kuuntelu kehittää kuulomuistia
Suomen- ja venäjänkieliset repliikit toimivat toistensa peilikuvina sekä rakenteellisesti että merkityksellisesti, joten ymmärrät kuulemasi heti tekstiin katsomatta:
Minä en tiedä! – А я знаю.
Huomaa että repliikin pronomini voi olla toinen kuin syöttölauseessa:
Oletko jo syönyt? – Нет, я ещё не ел.
Näin vältetään sana sanalta kääntäminen, joka tekisi kuuntelemisesta yksitoikkoista ja yllätyksetöntä.
Dialogia kuunnellessa tutustut sanoihin ja ilmaisuihin niiden luonnollisissa yhteyksissä – aivan kuin istuisit saman pöydän ääressä Ramin ja Georgin kanssa.
Olet mukana tarinoimassa arkielämästä, kulttuurista sekä liike-elämän tavoista ja käytännöistä. Samalla avautuvat kahden maan historian yhteiset sivut.
Tervetuloa!
Venäjän kieli ja mieli 